En ole juhlapyhien perinteiden suurin ystävä. Ei sillä että olisin jotenki niitä vastaan, mutta en vain ole sitä tyyppiä, joka vaihtaa pöytäliinaa ja verhoja juhlapyhän mukaan. En koristele järin paljoa muutenkaan pyhien mukaisesti vaan ennemminkin vuodenajan mukaan. En edes erityisemmin välitä siitä, missä päin maailmaa pyhäni vietän. Kunhan ympärillä on ystäviä, läheisiä tai perhettä.

Monille juuri joulu tuntuisi olevan kaikista pyhistä se tärkein. Näin on oikeastaan omalla kohdallani myös, mutta siitä huolimatta huomaan, etten tunne ihan yhtä vahvasti joulun perinteitä kohtaan, kuin muutamat ihmiset lähipiirissäni. Osa kun ei tunnu voivan edes kuvitella esimerkiksi syövänsä kenenkään muun kuin oman äidin valmistamia joulupöperöitä.

 photo edblad_scentedcandle1_zpskedefngo.png

Muutaman joulun ulkomailla vietettyäni voin todeta, etteivät ne kerrat ainakaan mitenkään kamalia olleet. Oikeastaan ne ovat painuneet paljon vahvemmin mieleeni juuri niiden erilaisuuden vuoksi. Onhan se toki kaukana tutusta ja turvallisesta olla marraskuisena päivänä vertailemassa muovikuusia ja valitsemassa sitä tuuheinta ja aidoimman väristä Bondi Junctionin Target -myymälästä, kun ulkona on +34°c. Tai viettää joulupäivää Bondi Beachilla ystävien kanssa. Ja vaikka kinkku ja laatikot hyvältä maistuukin niin kyllä vaan maistuu myös juustofondue Klostersin vuoristoisessa ja lumisessa maisemassa.

En odota joululta suuresti perinteisiä jouluruokia kinkkua tai laatikoita, mutta joka vuosi käydään pientä kädenvääntöä toisesta joulun perinteestä – joulukuusesta. Rakastan joulukuusia, eikä pienet lehtikuusetkaan oikein aja samaa asiaa, vaikka suloisia ovatkin. Toistaiseksi kädenvääntö on päättynyt allekirjoittaneen voittoon. Ainakin niinä jouluina, jotka vanhempieni luona on tullut vietettyä. Tänä vuonna keskustelu kuusesta ja sen tulemisesta tai tulematta jäämisestä aloitettiin kuitenkin poikkeuksellisen varhain.

Jouluun on nyt tasan kuukausi, mikä oman kalenterini mukaan tarkoittaa sitä, että lahjat pitäisi olla jo ostettuna ja muut saavat nyt aloittaa jouluhössötyksensä. Tänä vuonna lahjat on kuitenkin jääneet jostain syystä hankkimatta, joten taidanpa olla muiden mukana tänä jouluna lahjan etsintä rumbassa.

Koska kuusi gate keskustelu aloitettiin tänä vuonna niin varhain en halunnut jättää kaikkea sattuman varaan. Siispä ensimmäisenä marssin suorinta tietä ostamaan Edbladin Spruce -tuoksukynttilää. Eihän tämä tietenkään sama asia ole kuin oikea joulukuusi. Ei ole kuusen hakua metsästä isän kanssa (krhm tapahtui oikeasti viimeksi varmaan ollessani polven korkuinen), sen koristelua, houkuttelevaa lahjakasaa kuusen alla tai kissaa juomassa vettä kuusenjalasta (äidin jokavuotinen murhe kun kuusi kuolee kissan juotua siltä veden). Se tärkein kuitenkin löytyy – hurmaava havun tuoksu!

 photo edblad_scentedcandle2_zps794wodl3.png
Magneetteja, postikortteja, t-paitoja, mukeja, avaimenperiä, pienoismalleja.. you name it and they'll have it! Matkamuistomyymälät on pullollaan pienen pientä tavaraa, jota matkoilta tuoda mukanaan. Usein matkan aikana saatan käydä muutamassakin matkamuistomyymälässä vähintäänkin fiilistelemässä. Museoiden ja taidenäyttelyiden myymälät ovat parhaita ja ne tulee usein syynättyä aika tarkastikin. En taida kuitenkaan olla oikeaa kohdeyleisiöä jääkaappimagneeteille ja I ♥ millon mikäkin kaupunki t-paidoille.

 photo travel1_zpsszbqnvlm.png

Toisilla on tapana hypätä lentokentältä matkakohteeseen saavuttuaan suoraan taksiin tai noutaa loman ajaksi vuokraamansa auto. Itsekin saatan joskus todeta esimerkiksi aikataulullisista syistä, että taksi on viisain vaihtoehto, mutta usein pyrin kuitenkin liikkumaan julkisilla ainakin silloin kun se on mahdollista. Kyseessä on tietysti alunperin puhtaasti budjetin mukainen valinta, mutta on siinä muitakin puolia. Kun tutustuu julkisten kulkuneuvojen reitteihin hahmottaa vähän paremmin vieraan kaupungin rakennetta ja siinä samalla pääsee näkemään vähän paikallista menoakin.

Matkalta palatessa taskut onkin täynnä erilaisia lippulappuja. Matkaoppaan lisäksi löytyy metrokarttaa ja matkalippua, sekä mahdollisesti vieraan maan valuuttaa ja tietysti alueen kartta. Kun taskut tyhjentää loman päätteeksi kotona pöydälle näyttää se jotakuinkin samalta kuin ylemmässä kuvassa. Tietysti sillä erotuksella, etten kuvittele Barcelonan metrokartasta olevan hyötyä Berliinissä sen pahemmin kuin Sveitsin frangeista Pariisissa.

Näissä tavaroissa kiteytyy itselleni juuri se olennaisin. Matkan teko ja kohteeseen saapuminen. Etsiminen ja löytäminen.

Matkan jälkeen sujautan nämä muille arvottomat, mutta itselleni tärkeät paperinpalaset vanhaan kenkälaatikkoon. Kokemuksien ja valokuvien lisäksi nämä ovat itselleni juuri niitä tärkeimpiä matkamuistoja. Parhaita ovat tietysti liput, joissa lukee kohteen lisäksi päivämäärä. Siksi tavallaan vähän harmittaakin lentojen mobiilitarkastuskortit..

 photo travel2_zpsufpvvwtd.png
Juuri kun pääsin hehkuttamasta suloisen makeista viikunoista täällä alkoivat kauppojen hyllyt näyttää tyhjää siinä kohtaa missä viikunat ennen olivat majailleet. Muutaman keskustan ruokakaupan läpi käytyäni hyväksyin tappioni ja olin jo suuntaamassa tapahtuneesta allapäin kotiin ilman ostoksia kunnes onneksi tajusin tarkistaa, mitä uutta kausi on tuonut tullessaan!

 photo pear_salad_zpssst3bvzg.png

Avokado ja päärynä ovat molemmat tämän kauden herkkuja, joten niistä kannattaa nauttia nyt. Allekirjoittanut syö kyllä avokadoa ympäri vuoden, mutta päärynä on itselleni erityisesti tämän hetken juttu ja lajikkeita löytyy kaupoista tällä hetkellä useita erilaisia. Raikas päärynä on toki herkullinen sinälläänkin välipalana, mutta erityisen maukas se on yhdessä sinihomejuuston kanssa. Toimivat paremmin kuin uskoisikaan myös salaatissa. Lisää ruokaisuutta salaattiin saa helposti lisäämällä vaikkapa saksanpähkinöitä.

Näitä kahta kauden herkkua yhdistää myös toinen vähän inhottavampi asia. Molempien hedelmien kohdalla kypsymisen odotus saattaa tuntua ikuiselta ja lopulta pitkän odotuksen jälkeen ne muuttuvat yllättävän nopeasti ylikypsiksi. Vähän haastavia tapauksia siis, mutta sopivan kypsyisen hedelmän valinnassakin voi kehittyä melkoiseksi mestariksi. Itse harkitsen avokadomestarin pätevyyden lisäämistä CV:n jatkoksi, sillä kyseessä on ihan todellinen taitolaji!

 photo pear_salad2_zpsukaaaqjh.png

 photo pear_salad3_zpsv9itzffl.png

 photo sydney2_zpsdzie1rrp.png

"We travel, initially, to lose ourselves; and we travel next, to find ourselves."
Pico Iyer

"A journey is best measured in friends, not miles."
Tim Cahill

"A mind that is stretched by a new experience can never go back to its old dimensions."
Oliver Wendell Holmes, Jr.

 photo whitehavenbeach_zpsovtfhtmg.png

"Travel is the only thing you buy that makes you richer."
Unknown

"I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world."
Mary Anne Radmacher

"The world is a book and  those who do not travel read only a page."
Saint Augustine

"I love to travel, but hate to arrive."
Albert Einstein

 photo bluemountains_zps9zw6uvfz.png

"The real voyage of discovery consists not in seeking new landscapes but in having new eyes."
Marcel Proust

"I haven't been everywhere but it's on my list."
Susan Sontag

"We travel not to escape life, but the life not to escape us."
Unknown

 photo australia_zpscscnqwet.png
Koska kaikenlainen listojen tekeminen kuuluu lempipuuhaani listasin eräänä päivänä maita, joissa olen käynyt. Pelkän listan turvin tuntui kuitenkin, etten hahmottanut kunnolla, mitä kaikkea maailmalta retkeni jo kattoivat. Ratkaisu ongelmaan löytyi helpommin, kuin uskalsin arvatakaan. Syöttämällä googlen hakukenttään "fill in map" löysin tämän loistavan paikan, jossa voi tehdä oman karttansa. Ihan super helppoa! Vaikeinta taisi lopulta olla värien valinta. Lisäsin tuon kartan myös sivupalkkiin ja päivitän karttaa sitä mukaan, kun uusia kohteita ilmestyy. Tavoitteena tietysti: gotta catch 'em all!


Täytettyäni oman karttani havahduin kunnolla siihen kuinka paljon vielä todella on näkemättä. Koko Amerikka ja Afrikka sekä Aasiakin vielä täysin kokematta. Eikä tietenkään sovi unohtaa Antarktista – siinä sitä vasta onkin jotain kiehtovaa. Toivottavasti tähän saadaan lähivuosien aikana muutos! Mutta kuten kartasta myös huomaa on tässä ihan lähelläkin vielä valloitettavaa, joten alkuun on helppo päästä nyt kun hahmottaa paremmin suunnan. Siirrytäänpä kuitenkin sen listankin pariin:

Käydyt maat

Eurooppa
Espanja, Italia, Kreikka, Kypros, Liechtenstein, Malta, Monaco, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Venäjä, Viro

Oseania
Australia (New South Wales, Victoria, South Australia & Queensland), Uusi Seelanti (Eteläsaari)


Käytyjen maiden listani on lopulta hyvin lyhyt ja koostuu vain 16 maasta. Näistä kolmessa, AustraliassaEspanjassa ja Sveitsissä, olen myös asunut vaikkakin vain puoli vuotta kussakin.

Katsoessa karttaa näyttäisi, että Aasiassakin olisi tullut käytyä. Totuus paljastuu kuitenkin hyvin äkkiä, kun sitä vertaa listaan. Venäjän metropoleissa Pietarissa ja Moskovassa käyntiä kun ei voi kutsua Aasianmatkaksi parhaalla tahdollaankaan ja vaikka listalta löytyvä pieni Kyproksen saarikin maantieteellisesti sijoittuisi enemmän Aasian puolelle on se kuitenkin osa Eurooppaa. Lopputuloksena en todellakaan ole käynyt Aasiassa, kuin muutaman tunnin kestävien lentojen välilaskujen ajan.

Tuntuu jokseenkin hassulta, että koko kartasta suurimmat käydyt alueet muodostavat Venäjä sekä Australia. Kuitenkin näistä kahdesta valtavasta valtiosta on todellisuudessa nähnyt vain murto-osan. Erityisen hassulta tämä tuntuu vertaillessa näiden kahden laajuutta suhteessa käymiini pikkuriikkisiin valtioihin Kyprokseen, Liechtensteiniin, Maltaan ja Monacoon. Näyttäisi vähän siltä, että olen jostain syystä keskittynyt keräämään listaani enemmänkin pieniä valtioita ja siinä samalla sivuuttanut vahingossa muutaman isomman maanosan.

Pitäisikö siis jatkaa samaa linjaa ja valita seuraavaksi kohteeksi maailman pienin maa Vatikaanivaltio? Vai kenties vihdoin astua Euroopan ja Oseanian rajojen ulkopuolelle ja valita kohteeksi esimerkiksi Vietnam Aasiasta, Etelä-Afrikka, Peru Etelä-Amerikasta tai Kalifornia Pohjois-Amerikasta? Se on ainakin selvää mihin seuraavaksi suuntaan Euroopan rajojen sisäpuolella, mutta siitä lisää myöhemmin!
Hankittuani vihdoin kirjastokortin syksyn alussa olen tullut lukeneeksi ison kasan kirjoja, jotka ovat odotelleet vuoroaan ikuisesti kasvavalla luettavia kirjoja -listallani. Suuri osa näistä kirjoista ei ole aiemmin päässyt lukuun asti puhtaasti siitä syystä, että olen kokenut niiden olevan hieman hölmöä tai kevyttä lukemista, joten niiden ostaminen ei ole tullut kysymykseen.

 photo selfhelp1_zpszhglxgls.png

Myönnettävä se kuitenkin on, että itsekin tulin lopulta niin uteliaaksi vallitsevan self help buumin keskellä, että oli päästävä käsiksi useampaankin teokseen.

Lopulta luettueani huojuvan pinollisen self help kirjoja olin kuitenkin onnellinen saadessani palauttaa kirjat takaisin kirjastoon. Mikä helpotus! Kirjat eivät jää pölyttymään omiin nurkkiin (okei vaikken Marie Kondon kirjaa olekaan vielä lukenut niin ainakin se eniten pinnalla ollut sanoma on iskenyt itseeni). Toinen suurempi helpotus oli kuitenkin se, etten kokenut tarvitsevani niitä tai saavani niistä omaa pientä maailmaani mullistavia uusia ajatuksia. Nämä ajatukset olivat jo olemassa ja ainakin suuri osa niistä itsestäänselvyyksiä.

 photo selfhelp3_zpsx4n26zao.png

Elänkö sitten jo hyvää elämää? Olenko jo paras mahdollinen itseni?

Tuskin kuitenkaan. Voidaan kai kuitenkin sanoa, että yritän parhaani kulloisessakin tilanteessa.

Self help tarkoittaa sanan mukaisesti itseapua ja pohjimmiltaan niistä jokaisen sanoma on tämä: tee näin ja sinusta tulee onnellinen. Pohdin ja tunnustelen. Lopputulos on kuitenkin useimmiten tämä: liibalaaba liibalaaba. Moni asia ei toimi edes ajatuksen tasolla, joten pitääkö silloin vaivautua edes kokeilemaan? Yleensä olen kyllä varsin utelias kokeilemaan ja olemaan itseni koekaniini, mutta rajansa kai silläkin. Toisaalta taas muutamia kirjoissa mainittuja tapoja olen toteuttanut jo muutenkin eli ehkä näissä lopuissakin on jokin pointti.

Olenko sitten poikkeuksellisen itsekeskeinen tiedostaessani jo sen mikä minut tekee onnelliseksi? Vai meniköhän tässä itseltä jokin pahasti ohi?

Uteliaisuudesta taidan jatkaa näiden lukemista. Ainakin silloin tällöin! Ehkä vielä joltain sivulta minullekin aukeaa uusia ulottuvuuksia.

 photo selfhelp2_zpsztdijmuc.png
Kerroinkin jo aiemmin tässä postauksessa löytäneeni uuden herkun lautaselleni – tuoreen viikunan! Sittemmin onkin tullut kokeiltua jos jonkun näköistä reseptiä lisäämällä viikunaa ja muutamia onnistuneita makupareja onkin jo löytynyt. Nyt kannattaa siis muidenkin ottaa kaikki ilo irti tästä kauden herkullisimmasta hedelmästä. Vielä nimittäin löytyy viikunoita kauppojen hyllyiltä, vaikkakin paras aika näyttäisi jo menneen ohi.

 photo sofiaf_croissant1_zpsk0pwflpf.png

Croissant viikunatäytteellä

Aina silloin tällöin poikkean vapaapäivän kunniaksi ostamaan tuoreen croisantin aamupalaksi. Mikäs sen herkullisempaa! Tällä kertaa croisantin täytteeksi pääsi tuorejuusto ja viikuna, jotka yhdessä luovat oikein herkullisen makuparin. Aamupalaksi yhdistelmä on hieman liian makea omaan makuuni, mutta kun aamupalan pidentää brunssin mittakaavaan löytyy näillekin herkuille paikka pöydästä. Vaihtamalla tuorejuuston vaikka feta- tai vuohenjuustolevitteeseen uskon, että tähän tulisi sopivasti suolaisuutta eli pitänee vielä testata ainakin toinen yhdistelmä!

 photo sofiaf_croissant2_zpsdxwu7hts.png


 photo fig_antipasti1_zpspjro9gaw.png

Antipasti sinihomejuusto & viikuna leivät

Varmastikin suosituin ja yleisin yhdistelmä on juurikin sinihomejuusto ja viikuna, eikä se kyllä kylmäksi jättänyt täälläkään! Näistä tekaisee nopeat ja herkulliset antipastit nautittavaksi ennen pääruoan valmistumista tai kivat naposteltavat illanistujaisiin viinin kera. Herkullinen makupari toimii hyvin myös ilman leipää, mutta tällä kertaa halusin kokeilla sitä näin!

 photo fig_antipasti2_zpsnalgunfs.png


 photo sofiaf_dessert1_zpswf3fga86.png

Jälkiruoka mascarponevaahto ja tuoreet viikunat

Jälkiruoista suosikkini suklaaherkkujen lisäksi on ehdottomasti mascarponevaahto ja tuoreet marjat. Yleensä yhdistän mascarponejuustosta ja kermavaahdosta miksattuun vaahtoon mansikoita tai vadelmia, mutta nyt kokeiluun pääsi tietysti viikuna ja sen parina karhunvatukka. Näillä onkin tullut herkuteltua muutamaan otteeseen. On nimittäin vähän liiankin helppo resepti, joten välillä herkkuhetki saattaa olla vähän liiankin kevyin perustein.

 photo sofiaf_dessert4_zpsh4ubcaft.png
Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram