photo 19-11-2015_zpstcjqqhwy.png

 1 / 2 / 3
4 / 5 / 6
7 / 8 / 9

Taas on listaan kerääntynyt valtama määrä mielenkiintoisia kirjoja, jotka haluaisin lukea ja ajattelinkin jakaa nyt nämä tämän hetken kiinnostavimmat kirjat kanssanne. Eilen kiertelin taas itselleni tuttuun tapaan kirjakaupassa aikaa tappaen ennen kuntosalia ja päätin vihdoin toimia muutaman kirjan osalta, jotta ne ennättäisivät perille ennen joulua. Joululahjani itselleni on nyt siis hankittu, niin on tosin muidenkin lahjat tänäkin vuonna. Eipähän tarvitse pahoittaa mieltään enää joulunkiireissä pitkistä kassajonoista tai naapurin jouluvaloista ;)

Kiertelen melko usein ihastelemassa kirjakauppojen uutuuksia ja viimeaikoina olen kiinnittänyt aivan erityisesti huomiota upeisiin graafisiin kirjankansiin. Näin päätyivät listalleni sekä Harper Leen Kuin surmaisi satakielen sekä Amin Maaloufin Valon puutarhat. Nämä kirjat erottuivat edukseen siinä kaikkien muiden kirjojen sekamelskassa. Amin Maaloufin kirjaan silmäni ovat eksyneet varmasti jo useammankin kerran, mutta näin viime perjantaisen Pariisin tragedian jäljiltä sen takakannen kuvaus tuntui entistä koskettavammalta. Kyseessä on nimittäin profeetta Manin ajattelusta ja manikealaisuudesta kertova kirja. Takakannessakin mainittuun sanomaan, jonka mukaan uskonnon nimissä ei pidä sotia voi varmasti moni meistä yhtyä.

Uutuuskirjojen kekseliäät kirjankannet ovat kauniita, mutta itselleni impressionismi taidesuuntauksena on varsinainen henkireikä. Impressionism - Reimagining Art kirjaa selatessa mieli tyhjentyy kaikesta turhasta ja stressaavasta ja sen korvaa kauniit värit ja kuvat. Näiden katseleminen on itselleni siis jonkinlaista meditaatiota, puhdistavaa ja vapauttavaa. Voisin tuijotella näitä maalauksia loputtomiin.

Myös erilaiset selfhelp kirjat lupaavat samanlaisia tuloksia hieman pysyvämmin, kuin mihin olen jo päässyt suurten impressionismin taiteilijoiden maalauksia katsellessani. Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti onkin varmasti monelle tuttu, mutta valitettavasti itseltäni vieläkin lukematta. Alkuvuodesta Rubinilta tuli myös uusi kirja Tee siitä tapa, joka kuulosti myös hyvin mielenkiintoiselta. Toistaiseksi kaikki selfhelp -kirjat ovat kuitenkin jääneet kaupan hyllylle sillä suhtaudun niihin vielä kovin skeptisesti, mikä romauttaa tuotteen hinta laatusuhteen tämän lukijan näkökulmasta. Tosin englantia lukevat saavat itsensä onnellisiksi melkein kympin halvemmalla, kenties tässä vastaus. Samasta syystä on syksyn mittaan paljon hypetetty Konmari kirja jäänyt hankkimatta. Kirjan sanoma kieltämättä kiinnostaa, mutta luettuani muutaman arvostelun kirjasta en todellakaan koe voivani analysoida jokaisen omistamani esineen sielunmaailmaa, ehkä pitäisi?

Syksyn tultua on teen kulutus lisääntynyt ja tämä syksy on tuonut mukanaan myös mielenkiinnon japanilaista teeseremoniaa kohtaan. Kenties näistä syistä Emmi Itärannan Teemestarin kirja kiinnitti huomioni. Tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa eletään veden säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Jostain syystä teemestarin taitojen opettelu fiktiivisen ja futuristisen kirjan kautta ei kuulosta läheskään yhtä hullulta, kuin sukkien tunteiden ajattelu.

Viimeisenä vielä ammattipaheeni eli ikuinen sisustuskirjojen perään itkeminen. Ihan mahdottoman suuria opuksia mahdottomiin hintoihin. Tänä syksynä olen kuitenkin törmännyt jo kahteen budjettiin menevään mielenkiintoiseen sisustuskirjaan. Ensimmäinen on tietysti lähes Konmarin tavoin hypetetty The Kinfolk Home ja toinen väreiltään harmoninen ja rahoittava Monochrome Home. Ei varmaankaan ole mitenkään epäselvää, minkä kirjoista tilasin lopulta omaksi joululahjakseni?
 photo _MG_7259_zpslbe2pmr9.png

Nyt kun lihatonviikko haasteen reseptikokeilut on jaettu ajattelin jakaa muutaman faktan ruokailutottumuksistani, ties vaikka joku saisi näistä inspiraatiota:

Aiemmin en tajunnut syödä aamupalaa, sillä en aamutokkurassani ole kovinkaan nälkäinen. Olen kuitenkin parantanut tässä tapani ja joka aamu valmistan itselleni marjasmoothien, johon lisään chia -siemeniä ja msm-jauhetta. Nopea ja tarpeeksi kevyt aamupala, joka pitää nälän poissa sopivasti lounaaseen asti. Hitaampina vapaapäivien aamuina ehdin sitten syödä jo vähän muutakin.

Teen joka päivä itse ruokaa enkä lähes koskaan syö kahtena peräkkäisenä päivänä samaa. Eineksistä en pidä, mutta välillä laiskan hetken iskiessä saatan ostaa suosikki pakastepizzani. Inspiraatiota kokkailuihini haen erilaisista haasteista kuten juuri edellis viikon lihattomasta teemasta.

Kierrättäminen on minulle osittain vieläkin suuri mysteeri, mutta sen sijaan osaan hyvin suunnitella viikkojeni ruoka-annokset siten, että biojätettä syntyy minimaalisen vähän jos ollenkaan ja koenkin tästä  aiheesta välillä ihan naurettavan suuria paineita.

 photo _MG_4976_zps34e8a8c9.png

En omista lainkaan mikroa enkä sellaista oikeastaan koskaan kaipaa, sillä en erityisemmin pidä uudelleen lämmitetystä ruoasta. On tähän muutama poikkeuskin onneksi, että edes joskus on päivän ruoka valmiina edelliseltä ruoanlaitto kerralta.

Harvoin kiellän itseltäni mitään ruokaa tai herkkuja ja toistaiseksi se onkin toiminut suhteellisen hyvin. Myönnän että varsinkin suursuosikkiani suklaata tulee syötyä liian usein. Espanjassa asuessani söin huomattavasti terveellisemmin, sillä varsinkin hedelmät siellä olivat edullisempia.

Ruoanlaitossa luotan hyvin pitkälti raaka-aineiden hyvään laatuun ja vaikeiden reseptien kanssa tarkkaan ohjeen seuraamiseen. Tuskin olisin onnistunut macaron -leivoksissa ensi yrittämällä ellen olisi koitosta varten tehnyt ensin valtavaa taustatyötä ja sitten hankkinut kunnon keittiövälineitä kuten vaakaa.

 photo DSC_0555_zpshgi9hm81.png

 photo _MG_7378_zpszir3v0lo.png

No nyt tuli vihdoin viime perjantain kunniaksi kokeiltua sitruunapastakin. Aiemmin olen kokeillut sitruunapastaa eri reseptillä, mutta tämä Hanna G:n jakamalla reseptillä tuli kyllä niin paljon herkullisempaa! Sitruunapasta oli lihattoman viikkoni viimeinen uusi reseptikokeilu ja täytyy kyllä sanoa, että viikko oli melkoinen menestys näiden uusien reseptien osalta. Sitruunapastaa tulee varmasti tehtyä toistekin, ensi kerralla toivottavasti ystävien kanssa. Jää tuosta reseptiin kuuluvasta valkoviinistä sen verran ylimääräistä, että kiva se olisi nautiskella hyvässä seurassa! Pienempikin pullo siis riittää, mikäli ruokaa valmistaa vain yhdelle, mutta nyt käytettiin mitä kaapista löytyi.

 photo _MG_7351_zpscklrvpys.png

Sitruunapasta:

sitruunan raastettu kuori
3rkl        sitruunanmehua
voita
1dl         valkoviiniä
timjamia
1,25dl    kuohukermaa
50g        parmesaania raastettuna
mustapippuria & suolaa
tuoreita yrttejä
pasta

Huuhtele sitruuna huolella ja raasta sen kuori.  Sulata voi pannulla ja lisää raastettu sitruunankuori ja sitruunamehu, keitä minuutin verran. Lisää pannulle valkoviini ja kiehauta jälleen minuutin ajan. Lisää kerma ja sekoita seos tasaiseksi. Lisää tässä vaiheessa myös timjaminoksia. Anna seoksen olla pannulla 5-7 minuuttia miedolla lämmöllä kunnes kastike sakenee. Keitä tällä välin pasta. Kastikkeen saettua ongi timjaminoksat pois ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää myös puolet parmesaanijuustosta. Nosta al denteksi keitetty pasta kastikkeen joukkoon pannulle ja sekoita. Annosten päälle voit lisätä loput parmesaanista ja tuoreita yrttejä esim. salviaa.

 photo _MG_7359_zpsset4r7zo.png
 photo _MG_7387_zpswsn9kdg2.png
 photo _MG_7321_zpslhak77yt.png

Päätin osallistua monelle varmasti esimerkiksi Facebookin kautta tuttuun lihattomaan viikkoon, sillä kuin huomaamatta on lihansyöntini lisääntynyt syksyn myötä. Varsinaisesti lihaton viikko tai edes kokonainen kesä ei siis ole mitenkään uusi juttu, mutta tämä vuodenaika, kun keho kaipaa lämmintä ja raskasta ruokaa sen sijaan on vähän poikkeuksellisempi omiin ruokailutottumuksiini nähden. Lisäksi halusin haastaa itseäni löytämään uusia kasvisruokia vaikka myönnettäköön, että ensimmäisenä kävi mielessä avokadopastaa, jota on nyttemmin tituleerattu myös tylsimmässä ruoaksi. Itse en ole vielä monen vuodenkaan jälkeen saanut tarpeekseni. Varaslähtö lihattomaan viikkoon otettiinkin sunnuntaina kyseisellä herkulla!

 photo _MG_7326_zpskiq4x8ri.png

Kuin tilauksesta iskin työpaikalla silmäni herkulliseen kasviscarbonara ohjeeseen edellisellä viikolla. Carbonaran herkullisen kermainen kastike on aina houkutellut, mutta varsinaisesti sen muut maut eivät ole olleet itseäni varten. Sen sijaan tämä kasvis versio on varmasti tullut jäädäkseen omaan ruokalistaani. Juuri tällaista ruokaa mieleni kaipaa näin syksyisin. Tämä tuhdimpi pasta taitaa kuitenkin olla vain erityisiä herkutteluiltoja varten! Resepti on variaatio Pete Latun Köökki lehdessä jakamasta ohjeesta ja tällä reseptillä ruoasta tuli kyllä ihan äärimmäisen herkullista eli kiitos vaan Pete! Kyllä vähän jäi kuitenkin harmittamaan, että tämä herkullinen resepti, joka alkujaan sisälsi superherkkuani kanttarelleja ilmestyi näin reippaasti sesongin ulkopuolella. Onpahan syy odottaa taas ensi kesän loppua ja syntyihän tästä myös herkullinen variaatio!

Kasvis carbonara (4 annosta)

2 kpl   herkkusieniä
1/2 tl   suolaa
1         sipuli
2         valkosipulinkynttä
8         aurinkokuivattua tomaattia
1 rkl    voita
2         kananmunaa
2 dl     kuohukermaa
2 dl     raastettua parmesaanijuustoa
mustapippuria ja suolaa
400 g  nauhapastaa
tuoreita yrttejä

Puhdista sienet ja leikkaa ne pineiksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, sekä viipaloi aurinkokuivatut tomaatit. Kuumenna pinnoitettu pannu ja kuullota sipulit ja valkosipuli voissa. Lisää joukkoon sienet ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita kananmuna, kuohukerma ja parmesaaniraaste kulhossa. Sekoita joukkoon sipuliseos ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kananmuna-kermaseos al denteksi keitetyn pastan joukkoon. Hienonna päälle tuoreita yrttejä, esimerkiksi basilikaa.

 photo _MG_7335_zpscr5yq51v.png
Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram